ILTALEHTI. JOUNUMERO 2016.
PERJANTAINA 23.12.2016.
"Hjallis Harkimo blogissaan: Stubb ei enää tervehdi minua - "varmasti katkera tappiostaan"
Perjantai 23.12.2016 klo 06.07
Kokoomuksen kansanedustaja Harry "Hjallis" Harkimo kirjoittaa Iltalehden blogissaan kokoomuksen entisen puheenjohtajan olevan katkera.
Hjallis Harkimon mielestä Alexander Stubb on "varmasti katkera tappiostaan".
Harkimon mukaan Stubb pitää häntä "osasyyllisenä tappioonsa".
Kokoomuksen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin tämän vuoden kesäkuussa Petteri Orpo ja silloinen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Alexander Stubb sai väistyä.
- Se oli hyvä asia, voimme jälkeenpäin huomata, kirjoittaa Harkimo Iltalehden blogissaan.
Puolueen sisällä on kansanedustajan mukaan hyvä henki. Harkimo sanoo, että Orpo johtaa puoluetta "jämäkällä ja positiivisella otteella".
Harkimo kirjoittaa lisäksi, että entinen puheenjohtaja ei ole niellyt mukisematta kesäistä häviötään.
- Puheenjohtajakilpailussa yksi myös hävisi eli Alexander Stubb. Hän on varmasti katkera tappiostaan - jopa niin katkera, ettei tervehdi minua enää. Hän pitää minua osasyyllisenä tappioonsa.
Harkimo tuki Orpoa puheenjohtajakampanjan aikana. Hän kertoi keväällä, että kaksikolla on hyvät välit keskenään. Stubbia Harkimo kritisoi tuolloin.
- No jos kannatuslukuja katsoo, hän ei ole onnistunut kauhean hyvin. Kannatuksellahan mitataan puolueen johtajan onnistuminen, sanoi Harkimo Iltalehdelle toukokuussa.
Lue koko kirjoitus Harkimon blogista.
"
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612222200044921_uu.shtml
Kolumnisti
Hjallis Harkimo
23
jou
2016
Kun Stubb ei enää tervehdi
Kirjoittanut Kolumnisti
29 Kommenttia
Mitä on politiikassa tapahtunut tänä vuonna? Viime päivien keskustelussa on moitittu lakien valmistelua. Kritiikissä on varmasti aihetta, mutta toisaalta olisi ihme, jos kitkaa ei syntyisi. Sipilän hallituksen tehtävänä on ollut tehdä rakennemuutoksia ja niitä yritetään myös tehdä. Hallituksen vauhti tässä on ollut kova ja se on varmasti syynä siihen, että ongelmia on lakien valmistelussa syntynyt. Niin ei tietystikään pitäisi olla, mutta ei ole mielestäni mitään väärää siinä, että jotain yritetään saada aikaan.
Ongelmia on ollut myös siinä, että oikeuskanslerilta on ollut vaikea saada ratkaisuja. Ei kaikki voi kestää kuukausitolkulla. Hallituskausi on kuitenkin vain neljä vuotta.
Yksi syy takelteluun löytyy myös aikaisemmista tapahtumista. Hallitusta voi kritisoida nimittäin myös siitä, että hallitusneuvotteluissa sovittiin ministerien määrää pitää vähentää. Se oli täysin populistinen päätös – sillä ja kansliapäälliköiden määrän vähentämisellä säästettiin joitakin satoja tuhansia euroja, mutta yksi seuraus oli, että monet ministerit ovat nyt täysin ylityöllistettyjä. Se ei voi olla vaikuttamatta lainsäätelyyn.
Yksi vuoden isoja asioita oli kilpailukykysopimus. Siinä ei säästetty mitään, mutta uskon, että se oli psykologisesti hyvä asia. Näin se osaltaan auttaa kääntämään taloutta paremmille urille. Nythän velkaannumme koko ajan lisää ja mikäli emme saa työttömiä töihin, emme saa velkaantumista katkaistua. Siksi meidän pitää muuttaa työttömyysturvaa siten, että työtä kannattaa ottaa vastaan. Ei voi olla niin, että Turun telakka, Uudenkaupungin autotehdas ja monet muut eivät löydä työtekijöitä. Yksi syy tähän ovat ammattiyhdistysliikkeet, joiden valta pitää saada murrettua. Nyt ne jarruttavat yhteiskunnan kehitystä esimerkiksi siten, että paikallinen sopiminen ei toteudu.
Tänä vuonna oma puolueeni kokoomus vaihtoi puheenjohtajaa. Se oli hyvä asia, voimme jälkeenpäin huomata. Puolueessa on hyvä henki. Petteri Orpo on päässyt hyvin sisään tehtäväänsä ja johtaa puoluetta jämäkällä ja positiivisella otteella. Puheenjohtajakilpailussa yksi myös hävisi eli Alexander Stubb. Hän on varmasti katkera tappiostaan – jopa niin katkera, ettei tervehdi minua enää. Hän pitää minua osasyyllisenä tappioonsa.
Muutenkin vuosi on ollut vaiherikas. Yle on menettänyt uskottavuuttaan roimasti, eikä ilmassa näy kauheasti merkkejä päätöksistä, joilla yritettäisiin sitä palauttaa. Yle ei ministereitä enää kiusaa, mutta hallitus on silti ollut kovan paineen alla. Ensi vuonna pitää saada aikaan päätöksiä ja tuloksia. Tämä vaatii Sipilältä johtajuutta.
Itselleni vuosi toi muassaan ensimmäisen lakialoitteeni. Sain yli sadan kansanedustajan nimen lakialoitteeseen, joka toteutuessaan lisäisi ammattiyhdistysliikkeiden läpinäkyvyyttä ja toisi esiin heidän varallisuutensa. Sen myötä olisi ilmeistä, että he eivät voi jatkaa tulevaisuudessa ansaitsematonta verovapauttaan.
Suomi ja maailma on melkoisessa myllerryksessä, mutta jaksan uskoa tulevaan: olen varma, että ensi vuodesta tulee tätä parempi. Mutta vietetään kaikki ensin rauhallinen joulu!
http://blogit.iltalehti.fi/hjallis-harkimo/2016/12/23/kun-stubb-ei-enaa-tervehdi/
Kolumnisti
Hjallis Harkimo
Kun Stubb ei enää tervehdi
Arkistosta Nettisanomien pääkirjoitus ja Harry Harkimon kirjoitus 10 vuoden takaa marraskuulta 2006.
Nettisanomat maanantai 2006-11-27.
Kuva. Hartwall-areena valmistautuu paikalliskamppailuun. Helsinki perjantai 2006-11-17. Pertti Manninen. Kuva.
Pääkirjoitus. Tupakkamannekiinista kaljamannekiiniksi.
Entinen tupakkamannekiini ja nykyinen olutmannekiini on ryhtynyt ryöpyttämään keskustalaista naisministeriä. Itse kokoomuksen ehdokasta presidentinvaaleissa avoimesti tukenut tekee siis politiikkaa. Ehkä hän katkeroitui, kun sai porttikiellon itsenäisyyspäivän juhliin käyttäydyttyään sopimattomasti naisten vessassa. Menihän tämä kuudettakymmentä käyvä ukkomies kolmikymppisen uuden neitokaisen kanssa linnan juhliin, jossa vaimokin oli kutsuttuna vieraana.
Tämä bisnesmies on laittanut useita firmoja suoritustilaan ja jättänyt sitoumuksensa hoitamatta. esim Harkino-nimisen yhtiön. Hampurin halliseikkailut pelasti SanomaWSOY:n Rautakirja Oy, joka omia tappioita välttääkseen joutui ottamaan Hampurin hallin haltuunsa. Jokainen R-kioskissa kävijä maksaa nyt promilleja tälle bisnesmiehelle usean vuoden ajan. Nykyiseen alkoholipoliittiseen keskusteluun on syytä tuoda mieliin tämän bisnesmiehen Ilta-Sanomissa joitakin vuosia sitten antama mielipide: "Mitä pahaa on kaljanjuonnissa?"
Pääkirjoitus. Maanantai 2006-11-27. Nettisanomat. Pertti Manninen.
Liitteenä juttuja vuodesta 1999 alkaen. Liite
http://www.nettisanomat.com/2006/12/01/harkimosaarela.html#liite.
http://www.nettisanomat.com/2006/12/01/harkimosaarela.html#tupakkamannekiinista
----
Helsingin Sanomat. Urheilu. Aikalisä. Olipa kerran ministeri, joka käänsi urheilulle selkänsä. Harry Harkimo. Sunnuntai 2006-11-26. Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja on Janne Virkkunen ja lehden omistaa SanomaWSOY.
Olipa kerran ministeri, joka käänsi urheilulle selkänsä
Suomalaiset huippu-urheilijat ovat hemmotelleet meitä suomalaisia käsittämättömillä uroteoilla maailmantähtien joukossa. Kansallista identiteettiämme on vahvistettu ja itsetuntoamme pönkitetty olympia-areenoilla ja MM-kilpailuissa sekä muissa arvoturnauksissa.
Odotuksemme eivät ole muuttuneet mihinkään. Me haluamme yhä sankareita. Mahdollisuudet odotusten täyttymiselle ovat vain supistuneet olemattomiin, kun valtiovalta ei ymmärrä huippu-urheilun todellisia tarpeita kiristyvässä kilpailussa. Etenkin pienten lajien edustajat joutuvat nostamaan kätensä pystyyn. Ammattimaista harjoittelua vaativaan huipuntavoitteluun ei yksinkertaisesti ole taloudellisia edellytyksiä.
Valtionavun pienuus osoittaa arvostuksen puutteen. Ja jos valtiovalta ei arvosta, niin miten yritysmaailmakaan suhtautuisi toisin. Kulttuuriministeri Tanja Saarela (ent. Karpela, s. Vienonen) on yhteiskunnassamme huippu-urheilun ylin edunvalvoja. Huippu-urheilun onneksi hän on tuolla valtaistuimella enää vain muutaman kuukauden, sillä pelkkänä kauneuskilpailun voittajana ei voi ratsastaa toista ministerikautta.
Urheiluelämän odotukset tosin olivat Saarelankin kohdalla korkealla, kun hän aloitti Karpelana uudessa tehtävässään vajaa neljä vuotta sitten. Hän oli tehnyt kotiläksynsä hyvin ja ymmärtänyt käyttää asiantuntijoita apunaan asioissa, joita hän ei voinut urheiluelämästä hallita pelkällä aerobic-ohjaajan taustallaan. Mutta mitä sitten tapahtui, kulttuuriministeri käänsikin urheilulle selkänsä.
Ministeri, joka oli tottunut jo missivuosistaan lähtien olemaan huomion keskipisteenä, ryhtyikin välttelemään asiaa, jonka puolesta hänen odotettiin taistelevan. Mitä tästä opimme: ministeriä valittaessa pitäisi miettiä muutakin kuin hänen julkisuusarvoaan ja hänen edustamansa puolueen tarpeita profiilin nostamiseen. Keskustan populistiset pyrkimykset äänien kalasteluun nuoren, näyttävän ja teräväpäisen naisen avulla ovat koituneet suomalaisen huippu-urheilun tappioksi.
Lasten ja nuorten liikunnasta, joka sekin on erittäin tärkeää, ministeri on kyllä jaksanut huolehtia, koska sen avulla saa laajempaa julkisuutta eli enemmän ääniä. Teot silläkin saralla ovat valitettavasti jääneet turhanpäiväisen höpötyksen tasolle.
Urheilun edustustehtäviin ulkomaille, olympiakisojen kokkareille ja muille vastaaville estradeille Tanja Saarela on nainen paikallaan. Siinä miesvaltaisessa ympäristössä hän hallitsee ammattimaisesti tilanteet erinomaisine englannin kielen taitoineen ja näyttävine ulkomuotoineen toisin kuin kotoisissa urheilukinkereissä, joita hän tuntuu tietoisesti välttelevän.
Suomen urheiluväki on joutunut toistuvasti pettymään, kun erilaisissa alan tilaisuuksissa on odotettu kulttuuriministerin ottavan puheissaan kantaa kiperiin urheilupoliittisiin kysymyksiin, mutta paikalle onkin saapunut joku sijaispuhuja ministerin ilmoittauduttua sairaaksi. Johonkin kokoukseen, jossa ei puhuta urheilusta, ministeri Saarela pöräyttää näyttävästi moottoripyörällä kuin Bond-tyttö ikään ja kutsuu lehdistön paikalle, mutta ne kekkerit, joissa on riski saada negatiivista julkisuutta, hän jättää tyylikkäästi väliin.
Hän ei ymmärrä, että julkisuutta ei voi hallita ja että hyvä johtaja tarvitsee kritiikkiä tullakseen paremmaksi johtajaksi. Hän ei kestä arvostelua raivostumatta ja puolustelematta itseään aina häpeäksi asti. Näin on varmaan tämänkin kolumnin jälkeen.
Herkkähipiäisenä ministeri Saarela on yrittänyt kehittää ympärilleen suojamuurin. Hän pelkää - syystäkin - oman uskottavuutensa puolesta ja sortuu selittelemään sen sijaan, että kohtaisi aidosti tilanteet ja ottaisi niistä opiksi.
Me emme tarvitse kulttuuriministeriä, joka ei ole kiinnostunut urheilusta. Me kaipaamme urheilun keulakuvaksi ihmistä, jolla on kokemusta ja kanttia. Ihmistä, jolla on tahto kehittää urheilun rahoitusta. Ihmistä, joka tapaisi urheilijoita jo paljon ennen kuin he ovat meidän kaikkien sankareita.
Harry Harkimo
harry.harkimo @hartwall-areena.com.
Kirjoittaja on urheilun liikemies. (Kuva).
Helsingin Sanomat. Urheilu. Aikalisä. Olipa kerran ministeri, joka käänsi urheilulle selkänsä. Harry Harkimo. Sunnuntai 2006-11-26. Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja on Janne Virkkunen ja lehden omistaa SanomaWSOY.
http://www.nettisanomat.com/2006/12/01/harkimosaarela.html
|
